Terve taas ^^ uutta osaa pukkaa! Hausaa. No viime osassa en kertonut Alpertin horoskooppi hösiä, mutta ongelma on, etten muista edes niitä X<. No ensi osassa ;)
Kerrataan viime osaa: Aleksandra muutti Gingertowniin kuusen, hän tapasi lapsuuden ystävän Alpertin, ja loput voit sitten lukea viime osasta. MUTTA NYT ALOITETAAN

"Alpertti kyllä! Kyllä! Tulen vaimoksesi", Aleksandra huusi ja suuteli kihlattuaan."Hienoa! Soitetaan tänään kirkkoon ja ja", Alpertti huusi ja nousi pöydästä niin, että ruuat tipahtelivat lattialle"Rauhoitu, rakas. Saamme kaiken ajalamme valmiiksi", Aleksandra naurahti ja suuteli miestään, jonka kimppakyyti oli juuri saapunut.

Heti kun Alpertin ajokki lähti pihasta puhelin pirahti soimaan.
"Halojaa? Aleksandra Rummer puhelimessa""Aleksandra sanon asiani tämän ainoan kerran; Olet suuressa vaarassa lähde pois heti tai kuolet", vieras ääni puhelimesta kuiskasi. -PIIP PIIP-, Aleksandra säikähti ja pudotti luurin kädestään."Mitä sadistista pilaa tämä on?" Aleksandra huudahti, hän huomasi miten hänen kätensä tärisivät ja hän oli kauhuissaan.

Aleksandra hengitti raskaasti. Hän käväisi huoneesaan ja kuuli oven käyvän. Hän juoksi takaisin olohuoneeseen, muttei nähnyt ketään.
"Pelkkää harhaa Aleksandra, rauhoitu ei sinulle mitään tule tapahtumaan", nainen hoki mielessään, mutta rykäisy herätti hänet mietteistään.
"Aleksandra sanoi sinulle, että olet vaarassa, ja nyt koska et ole vieläkään lähtenyt... joudun tappamaan sinut omin käsin", vieras ääni sanoi. Aleksandra kiljaisi ja kaikki pimeni yhtäkkiä.

"Mhm... Aih pääni", Aleksandra voihkaisi ja nousi sängystä. Hän huomasi Alpertin istuvan nojatuolissa.

"Aleksandra! Miten voit? Löysin sinut tajuttomana olohuoneesta", Alpertti huusi kun näki kihlattunsa nousevan sängystä. Aleksandra hymyili ja kertoi olevansa kunnossa.
"Sinun pitäisi levätä", Alpertti huomautti ja kantoi vaimonsa sänkyyn.

"Aleksandra saanko kysyä sinulta jotakin", Alpertti sanoi. Aleksandra nyökkäsi kummissaan."Anna nytten tuntteittesi viedä ja sulje silmäsi", Alpertti sanoi. Aleksandra hymyili."Hyvä on"
SEURAAVANA AAMUNA
"Huomenta kulta, miten nukuit?"
"Ai huomenta, Alpertti. Hyvin... Luulisin", Aleksandra vastasi ja hymyili tekohymyä. Kun pariskunta sai syötyä Aleksandra juoksi vessaan.
"Urlb. Aah" Aleksandra voihkaisi. Eilinen tärähdys sai näemmä naisen pasmat sekaisin. Hän nousi seisomaan ja kurkkasi vessanpyttyyn, uudelleen hän oksensi.
"Alpertti ai hei... Kuulit varmaan oksentamiseni, anteeksi".
"Hei ei se mitään. Tulsitko tänne?" Alpertti sanoi totisena.
"Aleksandra kuule, tekisitkö raskaustestin? Siis ihan varmuuden vuoksi, jos tämä onkin jotakin, muuta kuin se sinun eilinen tajunnan menettämisesi", Alpertti huokasi. Aleksandra katsahti tätä kummissaan.
"Ääh hyvä on, mutten usko että tämä on mitään vakavampaa", Aleksandra valehteli, hän oli jo valmiiksi aamulla tehnyt raskaustestin ja se näytti sinistä. Nainen otti uuden testin kaapista.
VIIDEN MINUUTIN KULUTTUA
"No? Mikä oli lopputulos? Oletko raskaana, vai etkö?" Alpertti huusi suoraan sanottuna. Aleksandra piteli päätään.
"Se oli sininen... Olen siis raskaana", Aleksandra sanoi masentuneena. Hän tiesi ettei Alpertti vielä haluaisi lapsia.
"No se siitä sitten", Alpertti sanoi masentuneesti. Aleksandra haukkoi henkeään. Aikoiko Alpertti juuri nyt jättää hänet?
"Mene varaamaan kirkolle aika, ennen kuin kaikki täyttisi", Alpertti käski. Aleksandra nyökkäsi ja käveli ulos huoneesta.
Aleksandra oli juossut takaisin vessaan, oksentamaan. Alpertti varasi ajan kirkosta, häät olisivat kuukauden päästä olisivat häät suuressa Gingertownin tuomikirkossa. Alpertti sulki puhelimen ja käveli vessaan, ja kertoi "ilo"uutiset vaimolleen.
Aleksandra hymähti uutisille ja alkoi katsomaan teeveetä, mutta kuuli kun joku koputti ikkunaan. Aleksandra nousi ylös ja meni ulos. Hän näki naisen oven takana.
"Hei etsisin Aleksandra Rummeria" nainen sanoi.
"Minä olen", Aleksandra sanoi, nainen esittäytyi Mirkuksi.
"Aleksandra minulla on sinulle paljon kerrottavaa, muttei nyt. Se ei ole turvallista, kumallekkaan. Aleksandra nyökkäsi, oudoukset olivat jo melkein naiselle arkipäivää.
"Aleksandra! Aleksandra! Missä olet", Alpertti huusi talon sisältä. Hän oli etsinyt talon läpi, muttei löytänyt tulevaa vaimoaan mistään.
"Voi ei Alpertti kutsuu", Aleksandra huudahti. Mirkuksi esittäytynyt nainen antoi Aleksandralle puhelinnumeronsa ja käski soittaa heti kuin mahdollista. Aleksandra nyökkäsi ja juoksi sisälle.
Alpertti saarnasi Aleksandralle miten vaarallista olisi kulkea ulkona, vaikka olikin keskipäivä. Äänen jonka Aleksandra oli kuullut oli Joel Kakuran omistama,vaarallisen sarjamurhaajan, Johnin ystävä. Aleksandra haukkoi henkeään ja kaatui lattialle. Hän itki kauheasti.
"Alpertti olemme vaarassa, samoin lapsemme", Aleksandra nyyhkytti.
"Ei hätää minulla on ystäviä poliisista, lupaan että olemme turvassa", mies lohdutti vaimoaan. Yhtäkkiä auto töttäsi ulkoa, se oli kimppakyyti.
Aleksandra vahtoi vaatteensa ja lukitsi talon ja ikkunat monella lukolla. Hän katsahti pihaan, ei ketään. Aleksandra huokasi ja päätäväisesti käveli kimppakyydille.
Auton lähdettyä pihasta, hahmo käveli Rummersien pihaan. Mies oli vanha.
"Aleksandra tulet vielä maksamaan Johnin kuoleman... johtakoonse vaikka kuolemaasi", mies sanoi ja lähti tontilta.