"Tässä sitä sitten ollaan. Uusi elämä, ja niin kuin äitini sanoisi uudet kujeet", Aleksandra Rummer tokaisi. Hän kaivoi avainnipun taskustaan yritti avata ovea.
"Mikä näistä on nyt se avain?", nainen jatkoi ja vihdoin löysi oikean avaimen.
"Haloo Aleksandra Rummer puhelimessa"
"Hei täällä on kansakunnan kannat tj Arttu Paasi, toivottaen sinut tervetulleeksi Gingertowniin pyydämme sinut mukaan miittiimme Stadiin, lähetämme taksin pikimiten, kuulemiin" -PIIP-
"Mutta..."
"Minä en tälläiseen ollut suostunut", Aleksandra kirosi, mutta sitten hän päätti, että ehkä uusien simien tapaaminen ei olisikaan niin kauheaa
"Senkin hupakko miehentappaja huora! Sinun takiasi veljeni on kuollut", Alpertti huusi kun huomasi Aleksandran. -LÄPS-
"Se oli lento-onnettomuus ja sitä paitsi rakas veljesi kaappasi minut, ja minuahan tuommoinen miehen puolikas ei lyö", Aleksandra kiljui ja potkaisi miestä haaroväliin. Siitä synnyin kunnon kahakka ja kuppilassa työskentelevä vartija lähetti molemmat, sekä Aleksandran, että Alpertin kotiinsa päästelemään höyryjä.
Sen päivän tapahtuman olivat Aleksandralle liikaa. Hän näki painajaisia Johnista ja siitä miten hän vuosi vuodelta raiskasi hänet.
SEURAAVANA AAMUNA:
PING PONG, PING PONG.
"Mitä, mitä?" Aleksandra kiljaisi ja nousi verkkaisesti ylös. Hänen päätään särki ja niskat olivat solmussa."Anteeksi neiti, voisitteko avata täällä Gingertownin epävirallinen tervetuliaiskomitea", naisen ääni huusi oven takaa. Aleksandra puki nopeasti vaatteet päälleen ja tallusteli ulos.
"Hei emmehän herättäneet?" nainen kysyi"Joo ettehän....", Aleksandra aloitti mutta vilkaisi naisen taakse.
"Alpertti", Aleksandra kiljaisi ja halasi punatukkaista miestä."Aleksandra Hienonen mitä sinä täällä teet?", Alpertiksi kutsuttu mies kysyi ja rutisti Aleksandraa, nainen köhähti."Pitkä tarina", Aleksandra sanoi.
"No minulla on koko päivä aikaa, itse asiassa. Aleksandra en ole nähnyt sinua sitten vuoden -07. Olet muuttunut ihan kauheasti, ja olet näemmä värjännyt hiuksesi", Alpertti sanoi ja hymyili.
"No John, tiedäthän hänet? Hän kidnappasi minut ja vei Lontooseen naitavaksi. Hän pakkonaitti minut itselleen kun olin vain 17. Olen siis rouva Rummer, no sitten kun hän palasi takaisin Gingertowniin hänen lentokoneenseensa hyökättiin ja hän kuoli. Kun sain tietää kuolemasta, tulin tänne. Muistathan, että lähdin helsingistä opintokursille tänne Englantiin, mutta nykyään olen Aleksandra Rummer, leski. No mitäs itsellesi kuulu? Miksi muutit englantiin?" Aleksandra selosti verkkaisesti ja hiljaa.
"Se paskiainen, hyvä että kuoli. No mitäs minulle olen vanha tuttu Alpertti. Pääasiassa miksi tulin tänne oli se, että no tulin etsimään sinua", Alpertti sanoi ja kuiskasi loput sanat. Aleksandra hymyili ja halasi Alperttia.
"Mitäs sanoisit, jos keskusteltaisiin hiukan lisää illallisella, meillä yhdeksältä soitan sinulle", Aleksandra sanoi, Alpertti antoi puhelinnumeronsa ja lähti.
Päivä oli muuttunut nopeasti illaksi, ja kello kävi seitsemää. Aleksandra älähti ja piipaili numeron.
"Haloo Alpertti Kuusioja puhelimessa", Alpertti sanoi vanhalla tutulla äänellään."Aleksandra täällä hei, muistatko, että sovimme treffit?", nainen naurahti. Alpertti sanoi muistavansa ja tuli heti paikalla Aleksandran luokse.
Parin tunnin kuluttua:
"Hei Alpertti", Aleksandra sanoi hunajaisella äänellä, flirtti mielessään."Huh hei Aleksandra", Alpertti sanoi ja hymyili hennosti tälle."Tiedätkö, olen aina pitänyt sinua hyvin hyvännäköisenä", Aleksandra leperteli. Hän ei tiennyt mistä nämä sanat pulppusivat, suoraan sydämmestä hänen äitinsä mukaan.
PARIN TUNNIN KULUTTUA
"Kuule Aleksandra, mun on lähdettävä mutta jos vaikka soittaisit mulle joskus seittemältä?" Alpertti kysyi ja suuteli naista poskelle.
"Mm.. hyvä on", Aleksandra sanoi haikeana ja nousi ylös
Aleksandra katseli rannekelloaan. "Viittä vaille seitsemän, kuutta vaille seitsemän", nainen hoki mielessään. Yhtäkkiä puhelin pirahti soimaan ja Aleksandra juoksi puhelimen luokse.
"Aleksandra puhelimessa"
"Hei täällä Alpertti, sopiiko että tulisin nyt käymään?"
"Sopii loistavasti", Aleksandra huokaisi ja hyppi ilosta.
Alpertti saapui heti Aleksandran luoke, ja parin tunnin kuluttua pari asui jo yhdessä, Aleksandra oli jo unohtanut Johndraaman ja oli onnensa kukkuloilla, uusi elämä oli alkanut ihan kunnolla.
"Kuule musuka, minä ajattelin että voisinko muuttaa teille?", Alpertti sanoi, Aleksandra haukkoi henkeään mutta lopuksi nyökkäsi.
Iltapäivä oli kulunut nopeasti kampaajalla ja vaateostoksilla, Aleksandra oli hankkinut uuden asun, ja Alpertti ihan kokonaan uuden lookin.
"Kuules, kulta. Mitäs pidät uudesta talosta?" Alpertti kysyi ja vinkkasi Aleksandralle silmää."Tämä on ihana, samankaltainen, kuin minun taloni Suomessa", Aleksandra huokasi. Hän ei ollut kuullut vuosiin vanhemmistaan ja sai välillä pilakirjeitä missä kerottiin heidän kuolleen. Aleksandra inahti.
"Aleksandra, haluaisin kysyä yhtä asiaa", Alpertti sanoi ja virnisti.
"Niin?" Aleksandra kysyi huolestuneena
"Tuletko vaimokseni?"
Tän osan tekeminen oli kauheeta kökkötuskaa, mutta yrittäkää nauttia tekstistä siltikin koska kuvista ei voi sanoa samaa ):
Kommentit